Nummelalaisten hyvin tuntema ”Isokankaan kauppa” siirtyi Ristolle vuonna 1985, kun serkku siirtyi kauppiaaksi Jokelaan. Samalla perustettiin yritys Veljekset Isokangas Oy. Mukaan tulivat myös Mikko ja toinen veli Harri, joka siirtyi myöhemmin toiselle alalle. Risto ja Mikko Isokangas pitivät vuosina 1993-2003 Ojakkalassa toista ruokakauppaa, jonka vetovastuu oli enimmäkseen Mikolla. Ojakkalan kauppa myytiin vuonna 2003, kun Mikko aloitti urheiluvälineliikkeen pitämisen Nummelassa.

K-Extra Isokangas
Risto Isokankaan vetämä Nummelan ruokakauppa muutti vuonna 2006 Lohjantieltä nykyiselle paikalleen Pilkkukujalle Pilkku-kauppakeskukseen, joka muistetaan myös entisenä K-kauppa Henrikin kiinteistönä. K-Extra Isokankaassa on myymälätilaa noin 400 neliötä. Kaupassa työskentelee 10 henkilöä ja lisäksi koululaisia kiireapulaisina tarpeen mukaan. Risto kehuu kaupan sijaintia aivan Nummelan keskustassa hyväksi, ja parkkitilaakin on runsaasti. Riston mukaan taantuma-aika ei ole toistaiseksi paljoa vaikuttanut myyntiin. Tuotteiden painotukset asiakkaiden ostoskoreissa ovat toki jonkin verran muuttuneet. Risto kertoo, että työvoiman vaihtuvuus on heillä pientä, eikä työvoiman saatavuuskaan ole tällä hetkellä ongelma. Sisäisen työnopastuksen lisäksi työntekijöillä on mahdollisuus kouluttautua K-instituutin kursseilla. Myös K-ryhmän Mestarimyyjä-kilpailuihin on osallistuttu. Riston mukaan hänen kauppansa tärkeä kilpailuvaltti on tuorelihan myynti. Risto haluaa ehdottomasti panostaa lihatiskiin, ja se vetääkin hyvin asiakkaita.

Sportia Nummela
Mikko Isokangas aloitti urheiluvälinekaupan vuonna 2003, kun Kallen kauppatalossa toimiva Kesport-urheiluliike siirtyi hänelle. Vuonna 2005 liike muutti nykyisiin tiloihinsa Vihdintien varrelle. Tänä syksynä myymäläpinta-ala laajeni ja liike uudistui muutenkin, kun se vaihtoi Sportia-ketjun kauppiaaksi. Urheiluliike työllistää kuusi henkilöä.
Mikon mukaan hänen liikkeensä valtteja ovat asiakkaan tarpeiden selvittäminen ja ratkaisu sekä laadukkaan tuotevalikoiman tarjoaminen myös vaativille aktiiviharrastajille. Nykyiset urheiluvälineet ovat niin teknisiä, että useimmat asiakkaat tarvitsevat myyjän ammattitaitoa ja tuotetuntemusta valintansa tueksi. Tämä koskee niin urheilutossuja, pyöriä, suksia kuin useimpia muitakin tuotteita. Tähän on Mikon mukaan erikoisliikkeessä paljon paremmat resurssit kuin yleismarketeissa. Mikon liikkeessä pystytään välinemyynnin yhteydessä asiakkaille antamaan myös vinkkejä ja opastusta itse liikunnan oikeanlaiseen suorittamiseen. Välineiden huoltopalvelu on tärkeä osa toimintaa. Henkilökunnan saatavuus ei Mikon mielestä ole ongelma. Urheilukaupat koetaan sporttisina ja ”trendikkäinä” työpaikkoina, joihin moni haluaa töihin. Mikko kuitenkin korostaa, että tälläkin alalla työ on usein rankkaa perusduunia ja ”hanttihommiakin” on jokaisen työntekijän oltava valmis tekemään. Henkilökunnan koulutus hoituu pääasiassa tuotteiden maahantuojien tuote-esittelyjen ja –koulutusten kautta sekä tuotteiden ostotilanteiden yhteydessä.

Kauppiasveljesten mukaan yrittäminen kokonaisuutena on heille varsin positiivinen ja mieluinen elämäntapa. Joitakin haittapuoliakin he sentään mainitsevat. Kauppojen ketjuuntumistrendi on haasteellinen, koska ketjun kautta säännellään monia asioita, mikä tietysti rajoittaa omaa vapautta. Keskusliikkeet minimoivat omia varastojaan ja samalla edellyttävät kauppiailta riittävää varastointia, jotta tuotevirta kuluttajille kulkee vuolaasti. Kun tuotteiden elinkaaret koko ajan lyhenevät ja trendit muuttuvat, on tuotevalikoiman ja varastoinnin suunnittelu tosi tarkkaa työtä. Lainsäädännön ja kaikenlaisen valvonnan alati lisääntyvä tarkkuus ja byrokratia (mm. EU:n vaikutus) hiukan harmittavat, koska nämä verottavat yhä enemmän aikaa siitä mieluisimmasta työstä, eli asiakaspalvelusta, sanovat Risto ja Mikko.